Ohjasin perheliikuntaa lasten ollessa pieniä. Perheiden liikuttaminen tuntui hyvältä. Paras palaute oli punaiset posket ja yhdessä liikkumisen ilo, joka oli käsin kosketeltavaa. Ohjasin myös ryhmäliikuntaa seniori- tunneista spinning- maratoneihin. Lasten varttuessa ajauduin vahingossa valmentajaksi poikieni säbä joukkueeseen. Olin mielessäni pohtinut aikuisten liikuttamisesta salivuorojen aikana- samalla liikuttaen itseäni. Mutta toisin kävi, valmensin 7 vuotta poikien joukkueen valmennustiimissä. Vastuullani oli kehonhuolto, alku- ja loppuverryttely, maalivahtien valmentaminen sekä fysiikkavalmennus. Mielelläni mietin myös pelitaktiikkaa. Valmentamisesta on jäänyt paljon eväitä nykyiseen työhöni fysioterapeuttina.

Lasten myötä oma laji vaihtui yksilölajiin, joka oli tuttu jo lapsuudesta, pyöräilyyn. Pyörällä olin tottunut taittamaan välimatkat. Se toi vapauden tuntua. Kotona lasten kanssa ollessa harjoittelu sujui päiväuniajan spinningillä omassa olohuoneessa sekä pyöräperäkärryn kanssa keskuspuistossa. Toki pääsin välillä ihan itsekseni maantielenkeille. Hyödynsin myös läheisen kuntosalin lapsiparkkia, jossa sain harjoitettua lihaskuntoa. Lopulta pyöräilyistä tuli myös kilpalaji. Sain napattua muutamia mitaleja mukaan, mutta ennen kaikkea valtavan paketin fyysisen harjoittelun osaamista. Kilpaileminen loppui mykoplasmaan ja ylikunto- diagnoosin sekä neljää vuotta myöhemmin todettuun raudanpuutteeseen. Tämä kokemus on opettanut lempeiden lajien viehkeyden sekä syventänyt tietoani palautumisesta ennestään. Opiskelin mm. LPF- ohjaajaksi, SPS- ohjaajaksi.

Neljä raskautta ja lasta saivat ammatillisen mielenkiintoni kääntymään lantionpohjaan sekä äitiysfysioterapiaan, tai noh, sen puutteeseen muuten mainiossa neuvolajärjestelmässämme. Opiskelin ahkerasti kaikkea tähän liittyvää. Hain puutuvia vastauksia raskaana olevien ja synnyttäneiden liikunnasta sekä kuntoutuksesta. Kävin mm. pitkän pilates-ohjaaja koulutuksen, johon sisältyi lantionpohja ja raskaus. Fysioterapia lopputyön tein vatsalihasten erkaumasta. Silloin sen kuntoutus oli vielä tuntematonta Suomessa ja tieto myös maailmalla kiven alla. Tieto ja osaaminen kasvaa edelleen huimaa vauhtia maailman laajuisesti. Sittemmin olen käynyt kymmeniä eri lisäkoulutuksia aiheesta.

Uskon ihmiseen kokonaisuutena. Valmistuin  Ihminen Tavattavissa terapeutiksi 2022 sekä TRE^®– ohjaajaksi 2021. Olen syventänyt osaamistani traumaattisista kokemuksista.

Lämpimästi tervetuloa ryhmiin ja vastaanotolle!

Suuret kiitokset mielenkiinnosta, jos luit tänne saakka